Solveigin laulu

Kolme naista, kolme sukupolvea.

Solveigin laulu on autenttisen väkevä romaani kolmesta naiskohtalosta ja karun kaunis ja herkkä kuvaus tytön kasvamisesta naiseksi keskellä kovinta suomalaista todellisuutta, sotiemme kaaoksessa, Helsingin köyhillä kaduilla.

Solveig. Tulee tähän maailmaan kenenkään kutsumatta, huorahtavan äidin kiroamana, isän unohtamana. Pelästynyt tyttö, joka alistuen ottaa vastaan kovan maailman turhat potkut. Naiseksi kypsyvä tyttö, joka vähitellen alkaa oppia oman olemuksensa, oman paikkansa elämässä.

Saara. Nainen, jota Solveig ei ilkeä äidikseen sanoa. Elämän kovettama nainen, jota lyödään ja joka lyö takaisin samalla mitalla, joka haistattaa maailmalle pitkät ja ottaa ilon irti, mistä saa.

Famu. Isoäiti, suomalainen työläisnainen, vahva ja viisas. Vanhan kansan ihminen, jota mikään ei ole lannistanut. Voimahahmo, joka pitää hajoavaa, viinaan sortuvaa perhettä pystyssä.

Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa. Niissä liikutaan humoristisen arkirealismin lisäksi muun muassa pasifistissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa.