Silmälumetta

Runoutta ja proosaa

Riimittelin riemukseni
ihan omaks ilokseni.
Runot toi hyvän mielen mulle.
Toivottavasti ne tuo sen myöskin sulle.

Kolmen runokirjan jälkeen, nostan pöytälaatikosta esille tarinat. Tarinat, jotka ovat melkein kaikki syntyneet Lieksan kirjoittaja-ryhmässä aiheina olleista ns. ”kotitehtävistä”.
Alussa luulin, etten saa koskaan aikaiseksi muuta kuin runoja, mutta vähitellen innostavien ja motivoivien ryhmän palautteiden jälkeen tarinoiden määrä on kasvanut, saanut sijansa runojen rinnalla. Syvää kiitollisuutta kirjoittaja-ryhmälle tuntien ”niputan” samaan kirjaan runoja ja tarinoita kirjaani luettavaksi. Entisen lailla, suurin osa teksteistä on silkkaa mielikuvitusta, mutta silti, jostakin rivien välistä voi ehkä löytyä, jotakin tuttua, ihan niin kuin se olisikin totta.

Ps. kun kirjoittajalle on kertynyt ikää näinkin paljon ja lapsenlapsia kymmenen, ei ole ihme, että aiheet ja tekstit ”rönsyilevät” laidasta laitaan, onhan elämänkokemusta kertynyt runsaasti ja monenlaisesta näkökulmasta mietittynä.