Puroniityn tuhotulva

Tulviva puro tuhoaa siilien pesät. Viisi urheaa siiliä lähtee tutkimaan, löytäisivätkö ne ihmisten asumuksista väkeä, joka auttaisi niitä ja tarjoaisi niille aterian.

Ne kohtaavat ikäviä ja mukavia ihmisiä ja huomaavat, että pieni siili saattaa selviytyä vaarallisesta matkasta hyvin. Vanha viisas siili ei enää jaksa juosta nopeasti, mutta saattaa olla toisille hyvin tärkeä viisautensa ansiosta. Eikä yksikään osaa aavistaa, että yksinäisestä ja kiusatusta siilistä tulee koko retken johtaja. Retkellä Samuel Siili löytää keinot, joilla auttaa toista siiliä, kun se on surullinen tai suurissa vaaroissa. Ehkä juuri siksi siitä tulee todellinen suursiili.

Ja ehkä ihminen oppii siileiltä ainakin, ettei kukaan saa huvikseen kiusata eläimiä, mitä siili mielellään syö - ja että siili syö joskus niin paljon, että se lätsähtää hetkeksi vatsalleen.

”En enää muistanut keneltä kuulin tarinan viiden siilin seikkailusta, ennen kuin ystäväni Oswald Orava alkoi muistella puroniityn tuhotulvaa kanssani. Oswald Orava asuu pihakuusessa pesässään, ja poikkeaa usein luonani pähkinällä. Oikeastaan tarinan kertoi seikkailun johtaja, uljas Samuel, hyvin suuri siili, jonka kohtasin kerran puron rannassa, kun kesä oli kaunis ja lämmin ja unohdin että minun oikeastaan piti mennä nukkumaan.”

Kertomus siilien seikkailusta on kirjoitettu 5-8.vuotiaalle kuulijalle.