Pimeässä unohdan hengittää

Tunnen valonsäteet käsivarsillani,
kun päässäni humisevat punapuut
valmistautuvat myrskytuuliin
En jaksa edes hievahtaa,
koska se voisi rikkoa illuusion
joka tuudittaa minut pehmeästi muualle

Olen kevyt kuin kolibri
Raskas kuin pilvenpiirtäjä

Pimeys tuntuu suojapeitolta
ja on niin pimeää,
että unohdan melkein hengittää

24-vuotias, jo viisivuotiaasta asti runoja kirjoittanut Valentina Leontaridis on ennen julkaissut yhden lyhyemmän runovihkosen. Nyt on kyseessä ensimmäinen kokomittainen runoteos, jonka hän on koskaan julkaissut. Runot käsittelevät enimmäkseen rakkautta, sen ongelmia sekä mielenterveyttä.