Paluumuuttajan tie

Hömpin Teuvo on vierasta vastassa Ristonmäellä. Kun vieras tulee, he päättävät tehdä kävelylenkin. Teuvo kertoilee kävelykaverilleen leppoisasti paikan historiaa, tarinoi seudun ihmisistä ja heidän sattumuksistaan. Ollaan liki Suomenniemen kirkkoa, Teuvon kotitalo on muutaman kilometrin päässä, Heikkilän kylän liepeillä oleva Tyynelän tila.

Lenkillä käydään lävitse niin nykyiset kuin entisetkin seudun asukkaat, heidän elämänsä ilot ja surut. Teuvon rinnalla kävelevä ystävä kuulee tarinoita taloista, niiden asukkaista ja rakentamisesta, purkamisesta ja paloista. Naapureiden elämät ja kuolemat kuuluvat kertomuksin, sikäli kun ne Teuvoa koskettivat. Metsänhoito, soiden ojitus, sähköjen tulo ja voimalinjojen veto, kaikesta muistaa Teuvo mainita, kun aika tai paikka on sopiva. Eivätkä tarinoista jää puuttumaan teiden teko ja siinä hommassa tarvitut autot ja autokuskit, heidän kunnostaan huolimatta.

Mukanakulkija alkaa kävelyn aikana ymmärtää Teuvoakin entistä enemmän, ymmärtää ja kunnioittaa hänen valintojaan elämänsä varrella. Ymmärtää, miten ja miksi hän päätti palata kotiinsa, pieneen mökkiin liki kilometrien päässä naapureista. Ja minkälaisen taistelun takana oli lopultakin saada haluamansa kotiosoite. Olla ainoa Paluumuuttajantiellä asuva henkilö koko maailmassa ei ole itsestään selvyys. Kenellekään.