Oman onnensa sepät

T-ryhmä koostui itsenäisistä alueellisista tukkuliikkeistä ja niiden asiakaskauppiaista sekä tukkuliikkeiden perustamasta ja omistamasta keskusliikkeestä, Tukosta. Tuko tuki omistajiaan tarjoamalla heille palveluja ja tekemällä liikepaikkainvestointeja. Neljästä suuresta 1960-luvun kaupparyhmästä tukolainen ryhmä oli vuosikymmenen alussa vähittäiskaupan myynnillä mitattuna suurin, mutta K-ryhmä ohitti sen parin vuoden sisällä. Vielä 1980-luvun lopussa T-ryhmä oli markkinaosuudeltaan toiseksi suurin ja selvästi suurempi kuin kumpikaan osuustoiminnan ryhmä.

Oman onnensa sepät on kertomus omistajista, jotka pyrkivät vain oman yhtiönsä ja onnensa maksimointiin, kykenemättä irtaantumaan vanhentuneista ajatusmalleista ja oivaltamatta, että he menestyisivät kilpailussa tiukemmin johdettuja keskusliikkeitä ja ketjuja vastaan vain tekemällä entistä tiiviimpää yhteistyötä. Kun omistajat lisäksi laiminlöivät strategisen omastajaohjauksen ja hyvän hallinnan periaatteet ja sallivat Tukon panostavan omaan kasvuunsa eikä enää ensisijaisesti T-ryhmän ja sen yhteistoiminnan kehittämiseen, alkoi T-ryhmän lopullinen syöksykierre.

Ylivelkaantunut Tuko ajautui vuonna 1993 rahoittajien haltuun. Nämä pakottivat osakkaat fuusioitumaan Tukoon, johon tukkutoiminnat siirtyivät. Rahoittajien myytyä Tukon Keskolle vuonna 1996 alkoi prosessi, jonka tuloksena T-ryhmä katosi päivittäistavarakaupasta.