Olet minulle velkaa

Damien tuijotti yllättyneenä kirkon keski-käytävällä seisovaa naista. Nainen oli hänelle tuntematon ja tämä oli juuri muu-tamalla sanalla tuhonnut hänen hääpäi-vänsä. Nea vastasi miehen tuijotukseen räväh-tämättä. Hän tiesi tehneensä oikein mutta silti häntä hävetti. Hän repi katseensa irti miehestä ja kääntyi ympäri. Nea poistui kirkosta juuri, kun häly hääväen keskuu-dessa nousi lähes korviahuumaavaksi. Astuessaan raikkaaseen alkukevään päivään hän huokaisi helpotuksesta. Tehtävä oli hoidettu.