Noidankivi

Ei arvannut entinen äidinkielen lehtori Reino Susi, mitä edestään löytää ajellessaan vastavihityn vaimonsa kanssa loppukesän värinässä kohti pohjoista Keski-Suomea. Vaimo, Bette, oli oikeastaan se, joka halusi myös itse nähdä miehensä pitkäaikaisen työympäristön. Niin paljon tämä siitä oli hänelle kertonut. Parin viikon häämatkan ja loman jatkeeksi se sopi hyvin.

Keväällä silloin vielä tulevan komisariovaimon kanssa selvitetty murharypäs oli herätellyt vähitellen Suden omakohtaisia muistoja yli kymmenen vuoden takaisesta murheellisesta tapahtumasarjasta, johon osaratkaisu oli aikanaan löydetty, mutta koko totuus oli ilmeisesti edelleen avoin. Lehtori Susi oli kuitenkin aikanaan tyytynyt ratkaisuun, mutta nyt tuore puoliso oli saanut miehensä ajatukset käännettyä vanhan jutun suuntaan. Naiset ovat ovelia, etenkin poliisit. Ja kun Bette Sjölund-Sutta vielä vaivasi uteliaisuus miehensä ja juttua tutkineen, ilmeisesti kauniin naispoliisin välisestä työjärjestyksestä, matkan motiivi oli selvä. Tosin ei ehkä Reinon unelma.

Pienessä pitäjässä oli tuolloin tapahtunut. Jopa niin paljon, että elämän ja kuoleman läheisyys oli liki iholla. Vaikka tunne oli jo haalistunut, puhe kääntyi iltaa vietettäessä väkisinkin menneeseen. Olihan paikalla kaksi naisrikospoliisia, yksi entinen poliisi ja tietysti Reino Susi, sillä Sudet oli kutsuttu iltaa viettämään samaisen poliisitutkijan ja hänen kuntosalibisnestä nykyisin pyörittävän miehensä luo.

Ja siitä kaikki alkoi uudelleen...