Neljätoistanollakuus

Näyttelijä katsoo naamioiden taakse

Antti Reinin esikoisteos tarjoaa näynomaisia välähdyksiä ihmisistä ja muusta olevaisesta huomioiden ja valintojen hetkellä. Monologin, proosarunon ja novellin muotoon taipuvat tekstit tarkastelevat kohteitaan yhtä aikaa mikroskoopin ja kaukoputken lävitse, usein unen ja mielikuvituksen selvänäköisellä kielellä. Filosofinen pohdinta ja kahvinkeitto, minän hajoaminen ja eheytyminen, arki ja absurdi rinnastuvat ja vaihtavat paikkaa. Kaikki on iloisesti sekaisin ja selvää – kuten elämä itse.

”Jos tässä nyt itselleen olisi jollakin lailla totta, niin se riittäisi minulle mainiosti.”