Näkökohtia puheen alkuperästä

Me kaikki olemme nykytiedon mukaan peräisin pienestä nykyihmispopulaatiosta, joka kehittyi Afrikassa maapallon historian mittakaavassa vasta äskettäin. Olemme ainoa säilynyt ihmislaji, muut ovat kuolleet sukupuuttoon. Heidän kulttuurinsa polkivat paikoillaan, kun taas meistä tuli luovia. Heiltä puuttui jotakin, mitä meillä oli. Lähdettyämme liikkeelle alkukodistamme Afrikasta valloitimme lyhyessä ajassa koko maapallon ja lopulta maapalloa ympäröivän lähiavaruuden. Meitä on maailmassa tällä hetkellä yli seitsemän miljardia. Kulttuurisesti olemme erilaisia ja puhumme tuhansilla eri tavoilla.

Ihmisen luontainen viestintämuoto perustuu ääneen. Näin on myös monilla muillakin eläinlajeilla heinäsirkoista norsuihin tai valaisiin. Ääniviestintämme muotoa kutsutaan puheeksi. Se on jotakin muuta kuin ääntely sinänsä. Puhe on uloshengitysvirran tarkkaa säätelyä, johon osallistuu kymmeniä lihaksia. Se on ihmisen motorisista toiminnoista monimutkaisin ja edellyttää vain ihmiselle tyypillistä ääntö- ja puhe-elimistöä. Toimiakseen kunnolla se vaatii myös aivoiltamme ainutlaatuista kykyä säädellä keuhkojen, kurkunpään ja suun eri osien yhteistoimintaa.

Puheen evoluutiolla oli ratkaiseva merkitys lajimme menestymiselle. Puhekyky, kieli ja sen myötä sujuva kommunikaatio lisäsivät pienten ihmisryhmien selviämistä uusien tilanteiden edessä; näin mahdollistui myös ryhmäkoon kasvaminen. Tämä oli tärkeätä esi-isillemme, koska pienet ihmisryhmät eivät olisi tarjonneet vastusta savannin saalistajille.

Tämä kirjamme on monitieteinen katsaus nykyajan käsityksiin puheesta. Kirjoittajien asiantuntemus ulottuu genetiikasta eläintieteisiin, arkeologiasta kielitieteeseen, musiikista puheeseen. Toivomme, että tämä kirja auttaa lukijaa näkemään uudessa valossa hänen aikaisemmin omaksumiaan itsestäänselvyyksiä puheesta ja kielestä. Ehkä samalla ymmärrämme paremmin myös itsemme osana elämän moninaisuutta.