Mongolien kuningattaret

Jack Weatherford osoittaa teoksessaan mongolivallan 1200–luvun nousun olleen suuressa määrin Tšingis-kaanin vaimojen, tyttärien ja hänen poikiensa puolisoiden ansiota. Kaanin tyttärillä oli keskeinen tehtävä diplomatiassa ja sodankäynnissä. Heidät naitettiin mongoleja ympäröivien voimakkaiden heimojen ja strategisesti merkittävien kansojen johtajien kanssa, mikä vahvisti valtakunnan liittolaissuhteita. Tšingis-kaanin pojista tuli etupäässä juopottelevia, epäpäteviä ja riitaisia hallitsijoita. Niinpä kaanin poikien puolisoiden kyky hallita imperiumia pelasti useampaan otteeseen valtakunnan.

Myöhemmistä sankarittarista vuonna 1509 kuollut Manduqai on säilynyt tuon ajan Mongolian voimakkaimpana naisena ja hänen merkityksensä on mongolien yhteiskunnallisessa ja poliittisessa elämässä rinnastettavissa jossain määrin Tšingis-kaaniin. Toinen sankaritar Qutulun, nykyisessä Mongolian populaarikulttuurissa nimeltään 'Valkoinen Hirvenvasaprinsessa' on puolestaan noussut meidän päivinämme perinteisten miehisten sankarien rinnalle – ja ohi.

Mongolian merkittävimmistä naisista oli tallella vain niukalti mainintoja kronikoissa, ja kansanperinteessä säilyneitä tarinoita, runoja, lauluja, jotka kuvastavat mennyttä aikaa kuin nuotion heittämät varjot tai sumun läpi ulottuvat vuorten ääriviivat. Weatherford on kuitenkin kyennyt luomaan Mongolian unohdetuista hallitsijattarista kiehtovan kokonaiskuvan.