Lyhykäisiä

Johan Bargum on jo viisi vuosikymmentä osoittanut olevansa novellistiikan mestari. Uudessa kirjoituskokoelmassaan Lyhykäisiä hän on ottanut käyttöön vielä lyhyemmän muodon:
lyhimmät tekstit ovat parikymmentä riviä ja pisimmätkin vain muutaman sivun mittaisia. Mukana on muutama runokin. Myös lyhykäisissä teksteissään Bargum loistaa. Ääneen sanomattomat tunteet asettuvat rivien väliin, ja tilanne tai kohtaus voi kannatella kokonaista elämänkohtaloa. Pikkupoika istuu autossa isänsä kanssa ja tajuaa isän valehtelevan. Mikään ei ole sen jälkeen ennallaan. Nuori mies odottaa rakastettuaan kesäisellä terassilla. Iltapäivän mittaan käy selväksi, ettei nainen tule - mutta mies odottaa ja alkaa vähitellen liueta olemattomiin. Eräässä kertomuksessa pariskunta istuu tutussa ravintolassa allekirjoittamassa avioeropapereita ja nainen päättää pidättää kyyneleitä - itkeäkseen tyhjässä, pimeässä lastenhuoneessa.

Kokoelma on Bargumille tyypilliseen tapaan ihmisen kokoinen yhdistelmä luopumisia, alkuja ja käännekohtia. Se myös muistuttaa meitä hymyssä suin mutta ehdottomasti elämän rajallisuudesta, merihevosten kauneudesta ja purjehtimisen tärkeydestä.