Luonnonsuojelun dekolonisaatio – Kohti kanssaelävää suojelua

Elonkirjon eli luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen tulee tapahtua käsi kädessä ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa. Meneillään olevissa kansainvälisissä neuvotteluissa elonkirjon suojelun vahvistamiseksi ei vielä ole löydetty tapaa puuttua tehokkaasti elonkirjon häviämisen juurisyihin ja erityisesti kestämättömiin kulutuskäytäntöihin.
Suurempaa kannatusta on saanut suojeltavien alueiden lisääminen: useat toimijat ja valtiot kannattavat ns. 30x30 tavoitetta, eli sitä että 30 prosenttia maapallon maa-alueista ja 30 prosenttia meristä suojellaan vuoteen 2030 mennessä.
Tämä tavoite herättää kuitenkin suurta huolta globaalin etelän alkuperäiskansa- ja paikallisyhteisöissä. Luonnonsuojelualueet ovat perinteisesti ohittaneet näiden yhteisöjen oikeudet ja samalla epäonnistuneet elonkirjon suojelussa.

Luonnonsuojelun dekolonisaatio – Kohti kanssaelävää suojelua analysoi Brasilian, Etiopian, Intian, Kolumbian, Madagaskarin, Myanmarin, Saamenmaan ja Suomen esimerkein luonnonsuojelun kolonialistisia rakenteita ja painolastia.

Tavoitteena on analysoida luonnonsuojelupolitiikan epäonnistumisen taustoja ja näkökulmia tarvittavaan muutokseen. Vaikka ympäristönsuojelussa huomioidaan entistä enemmän ihmisoikeudet, tarve syvemmälle luonnonsuojelun dekolonisaatiolle eli kolonialististen rakenteiden purulle on ilmeinen.

Tavoitteena on vaikuttaa ”kanssaelävän luonnonsuojelun” mallin kehittämiseen osaksi ympäristö- ja kehityspolitiikkaa. Tämä yhdistyy tarvittavaan laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen ja murrokseen, jossa käsitteitämme ja käytäntöjämme on arvioitava uudelleen. Samalla avataan mahdollisuuksia uudenlaiseen luonnonsuojeluun.