Kuolleenmeren kadonnut kansa

Vuonna 1947 muutama paimenpoika Kuolleenmeren luoteiskulmalla Qumranissa heitteli ajankulukseen kiviä läheiseen luolaan. Kuului erikoinen kilahdus – kivi oli osunut saviruukkuun, jonka sisällä oli kirjakääröjä. Löytö oli ainutlaatuinen. Vanhimmat ruukun sisältämät tekstit olivat toiselta vuosisadalta ennen ajanlaskua ja uusimmat Jeesuksen jälkeiseltä ajalta.

Kuolleenmeren kadonnut kansa kuvaa juutalaisesta yhteisöstä eriytyneen juutalaisen ryhmän arkielämää: rituaaleja, sääntöjä, käytöstapoja, ruokakulttuuria ja runoutta. Mitä yhteisössä ajateltiin esimerkiksi tyhmyydestä ja häpeämättömistä naisista tai mitä olivat punaruskean lehmän rituaali ja Belialin seuraajien kiroaminen? Teksteihin ja niiden taustalla olevaan Qumranin yhteisöön tutustutaan kuvitteellisen Jaakob Ben Elieserin kokemusten kautta.

Suomennoskokoelma on kansainvälisesti arvostettujen suomalaisten Qumran-tutkijoiden työn tulosta. Teos valaisee radikaalin uskonnollisen yhteisön identiteetin muodostusta ja ideologian kehitystä juutalaisessa kulttuurissa aikana, josta tiedämme lähinnä Uuden testamentin tekstien perusteella.