Köyhä-Matti

Koulun käymälän oveen raapustetaan: "Köyhä-Matti asuu täällä, varokaa hajua."

Ja niin on Matinkin tuo paholainen, pelko, kohdattava, mutta kuinka hän tulee toimeen pelkonsa kanssa, uskaltaako hän kohdata heikkouden kasvotusten? Kukaan ei katso, kukaan ei ymmärrä, kukaan ei tarjoa vaihtoehtoa, kun kaikki rakastavat häntä kuin Jesusta: ristille vain, ristille vain. "Ne eivät tunne minua", huusi Matti ja solmi pirun kanssa sopimuksen. Ja siitä lähtien oli tapettava, tehtävä mitä tahansa jotta asia tulisi muillekin selväksi: viinaa päivällä ja keskiyöllä, nurkasta oli tultava ulos mokaamaan oikein kunnolla: pirun silmät kiilsivät, verta haaroissaan, kyiden kaverina, Matti pamautteli viikatteella kaikkeen mihin osui.

Muupe Horton proosarunollinen kertomus Köyhä-Matti kuvaa köyhyyttä sisältä päin, globaalia sairautta, jota kylmät, talouden numeroita pyörittävät, ihmistä näkemättömät ja ymmärtämättömät päättäjät eivät huomaa. Koulukiusaaminen, syrjintä ja jatkuva paha olo voivat johtaa katkeriin tekoihin, synkkään kierteeseen. Kertomuksessa on kuitenkin myös outoa kauneutta, jota Horton erikoinen, runollinen kieli vahvistaa.