Koronajenkka

Scifityyppisessä fiktiossa tutkijapariskunta ajautuu Pekingiin, kehittämään hoitoa maailmaa riivaavaan koronapandemiaan.
He päätyvät työryhmään, joka muokkaa lääketieteen
kehityksen nimissä ihmisen ja punaperseapinan, tai
ihmisen ja borneonsian alkioista kimeereitä, ihmissikoja,
ja ihmisapinoita.
Koronapandemian haltuunotossa sikaihmisissä, ja apinaihmisissä tuotetut valkosolusiirteet, ja vasta-aineet osoittautuvat tehokkaiksi.
Covid-19 pandemia osoittautuu ennakoitua sitkeämmäksi, koska viruksen mutaatiokyky on suuri, ja rokotteet, ja lääkkeet tahtovat jäädä sen kehityksestä jälkeen.
Pandemiasta seuraa maailmanlaajuisesti 100 miljoonaa kuolemaa, joko Covid-19-tautiin, tai nälkään. Pakolaisongelma tuo lähivuosina Suomeenkin 150.000 afrikkalaista muuttajaa.
Pandemiasta hyötyvät laaketeollisuuden osakkeenomistajat tyhjiin lupauksiin pohjautuvien pörssikurssien nousun myötä.
Kirja on lähivuosien tulevaisuusfantasiaa, ja se päätyy
kertomaan lääketieteen mahdollisuuksista 2040-luvulla,
jolloin kimeerit tarjoavat lähteen
lihaksensiirteisiin, elimenkasvatukseen, raajan
uusimiseen, tai vaikkapa hajuaistin parantamiseen.
Samalla kirja on suomalaisen lääkärin, Jukka Kuusiston,
ja uusiseelantilaisen tutkijan, Alice Birkenbergin
rakkaustarina.