Kesä jonka kerran kadotin

Kansakoulun kolmannen luokan juuri päättänyt kaupunkilaispoika Juha viettää kesälomaansa 1960-luvun lopulla satakuntalaisessa pikkukylässä. Viereisen maalaistalon pojasta Timosta tulee hänen paras kaverinsa. Myymäläautossa Juha ihastuu sievään Ninaan ja Pyhäjärven rannalta löytyy outo vanha raha. Nopeasti kylän oudot ihmiset ja vanhanaikainen ilmapiiri saavat pojan ihmetyksen valtaan. Hän törmää juoppoon renkiin, ylimieliseen ison talon emäntään, orjapiiskuri-isäntään ja työhevosiin. Vaikuttaa siltä, että pojan äidillä ja isoäidillä on samasta kylästä sota-aikaan liittyviä muistoja, joista visusti vaietaan. Kun sotalapsena Ruotsiin jäänyt äidin sisko perheineen saapuu kesävierailulle kylään, menneisyyden kätketyt salaisuudet alkavat purkautua.

Juha-Pekka Aution romaani laajenee idyllisestä kesämökkikuvauksesta sukusaagaksi, jossa ymmärrystä ihmisten ahdistukseen haetaan pitkien takaumien kautta Suomen historian traagisista vuosista - niin punaisten pakojunasta Turusta Viipuriin 1918 kuin Vuosalmen ratkaisutaistelusta jatkosodassa 1944. Vähitellen romaanin kolmen aikatason kautta aluksi toisistaan riippumattomat tapahtumat loksahtavat kohdalleen. Kirjan alussa ladattu arvoitus aukenee ja erilaiset ihmiskohtalot nivoutuvat yhteen yllättävällä ja mieleenpainuvalla tavalla.

Juha-Pekka Aution (s.1961) romaanissa liikutaan sulavasti niin 1960-luvun lopun murrosajan Suomessa kuin dramaattisten sota-aikojen myllerryksessä. Aution kokemus monikymmenvuotisessa työssään historian lehtorina Rauman Lyseon lukiossa yhdistyy tässä romaanissa hänen omiin lapsuudenmuistoihinsa ja lopputuloksena on nautittava lukuromaani.