Hiljainen kuin vesi ja matala kuin ruoho

Huutolaisuus on yksi maamme historian likatahroista. Köyhästä, vaivaisesta ihmisestä ja varsinkin orpolapsesta tuli kauppatavara. Tilaisuus saada lähes ilmainen työntekijä houkutti.

Tämä teos kertoo huutolaistyttö Hellin selviytymistarinan. Helli kiersi 1930-luvulla Kerimäellä monessa perheessä, kunnes kolmetoistavuotiaana lähti itseään elättämään.

Huutolainen ymmärsi pienestä pitäen alistetun asemansa: ”Opin, että huutolaislapsen piti olla hiljainen kuin vesi ja matala kuin ruoho.” Kaikkeen Helli ei kuitenkaan alistunut, vaan oppi myös puolustamaan
itseään.