Heinäseiväsvalssi

Useimmat kirjani tarinat pohjautuvat omiin muistoihini fiktiivisesti v ritettyn sek kuvitteellisilla henkil kuvauksilla h ystettyn . Tarinat on sijoitettu mielikuvitteelliseen Teravojan kyl n. Elet n 60 - 70-luvun vaihdetta. Kertomukset voisivat sijoittua omine persoonineen ja heid n intohimoineenkin mihin tahansa tuon ajan tuhansista maalaiskylist . Hein t pantiin seip ille, lehm t ammuivat niityill , koirat haukkuivat ohikulkijoita ja hevonenkin oli viel arvossaan. Joskin Valmetit, Nuffeltit ja Taavetit olivat jo ohittaneet tuon ikiaikaisen ty juhdan. Olipa jossakin talossa klukluttava kalkkunakin. Is nn t k viv t hirvimets ll muistellen nuotiolla sota-aikoja ja nuoriso k vi lavatansseissa. Yhteis llisyys leimasi tuolloin maaseutua. Autettiin naapuria vaikkapa hein t iss , perunapelloilla. Maaseutu oli minulle kaikkinensa hyvin muistorikas kasvuymp rist niin hyv ss , kuin pahassakin. Viiden ensimm isen tarinan p henkil it ovat Savolaisten perheen sisarukset Teija ja Tapio, sek heid n yst v ns Maija. Tapio on salaa ihaillut Maijaa kansakouluajoista l htien. Ihastus ja syv yst vyys vaihtuu hein kuun helteill rakastumiseen pari vuotta vanhempaan Maijaan. Tunne on molemmin puolinen. Aivan erillisi tarinoita ovat "Hyvi hirvikoiria ei ole liikaa", sek "Onnekas kalkkuna". J kimm inen hyvinkin kuvitteelinen, vai onko sittenk n.