Evoluutiokellossa ihmisen aika

Nykyisin on teoriaa, että universaalia aikaa ei ole. Aika näyttäytyy ihmisen psykofyysisenä mielikuvana, jolla on osaltaan peilattu omia tunnetiloja suhteessa ympäristöön ja yhteisöön. Ajan kulun kokemusta on selitetty erilaisilla aikakäsityksillä kuten syklisellä ja lineaarisella. Nämä ovat olleet tärkeitä osia yhteisöjen maailmankuvissa ja sosioekonomisissa toimissa. Sydämen toistuva syklinen syke kytkee meidät keholliseen evoluutiokelloon ja sen kulttuuriseen rytmiin. Sumerilaiset loivat nykyisen kellotetun ajan matemaattisen perustan, jolla pyrittiin myös selittämään ympäristössä havaittavaa syklisyyttä. Aikaa alettiin mittaamaan erilaisilla kelloilla. Elämme edelleen ihmisen vanhaa joustavaa ja suhteellista psykologista aikaa, jota joudumme sovittamaan yhteisön määrittämään kellotettuun aikaan!