Ella. Varokaa lapsia!

- Minä rakastan teitä, sanoi opettaja - Minä rakastan myös työtäni. Minun sormiani syyhyttää päästä kylvämään kultaisia tiedonjyviä. Minun pääni porisee uusia ideoita ja sydämeni pakahtuu tarpeesta ohjata teitä. Minä levitän teidän yllenne tiedon viitan, joka lämmittää teidän puutteessa palelevat aivonne. Minä varjelen teitä väärän tiedon seireeneiltä, jotka houkuttaen huhuilevat korviinne. Kun roskatieto nostaa pahan maun huulillenne, saa vatsanne kivistämään ja suolenne kurnimaan, minä olen teidän elvyttävä kuituvalmisteenne.

Muuten oli hiljaista, mutta Hannan leukanivelistä kuului naksahdus, kun hänen suunsa loksahti auki. Minä puraisin vahingossa lyijykynäni poikki. Tuukka tirskahti hermostuneesti ja Tiina nyyhkäisi liikutuksesta. Pukari uhkasi pakahduttaa opettajaa tiedonjyvään, jos hänen täytyisi rakastaa ketään. Samppa rupesi itkemään. Hän halusi lähteä kotiin, koska opettaja oli hänen mielestään jotenkin pelottava.

- Minä tiedän tämän unen. Seuraavaksi opettaja pullistuu palloksi, nousee lentoon ja minä ammun häntä ritsalla takapuoleen ja sitten kuuluu kamala pörinä. Älkää herättäkö minua, pyysi Pate. Ella kavereineen on varma, että opettaja on kipeä. He päättävät auttaa opettajaa ja parantaa hänet. Tarvitaan ainakin karanteeni, jättiläisliito-orava, koulutarkastaja, paljon sivistystä, intiaanipäähine, lakiesitys ja uutisten loppukevennys, ennen kuin opettaja tokenee ja kaikki on taas ennallaan. Vai onko sittenkään?

Yhdestoista Ella-kirja ei tarjoa yllätyksiä. Se on nimittäin täynnä niitä, kuten kaikki aikaisemmatkin.

Ella ja kaverit pelastavat opettajan!