Wiipurin pelon ja toivon kevät 1918

Viipurilaisen kauppiasperheen elämä muuttuu, kun levottomuudet alkavat Viipurissa syksyllä 1917. Kirja kuvaa nuoren naisen kokemuksia ja vastoinkäymisiä vuoden 1918 kevättalven ankarissa autenttisissa olosuhteissa, joissa punaisten tiukka valvonta varjostaa elämää. Perheen isä on vankkumattomasti porvarillisen yhteiskuntajärjestelmän kannattaja. Tyttäret kukin kohdallaan etsivät omaa totuuttaan kes kellä sodan kauhuja ja melskettä. Teos kuvaa viipurilaisen perheen arkea sisällissodan levottomuuksien keskellä pohjautuen historiallisiin tositapahtumiin kuten myös Viipurissa ilmestyneen Työ-lehden julkaisuihin. Teos tuo esille sisällissotaan johtaneet tekijät. Samalla se ilmentää ajankohtaista puutteen, pelon, mutta myös toivon täyttämää ilmapiiriä, mikä sodan kurimuksessa vallitsee.

Teos on autofiktiivinen ja perustuu osittain kirjoittajan omaan sukuhistoriaan. Tämä kirja oli vain kirjoitettava ajatuksella, että emme koskaan joutuisi kohtaamaan tämänkaltaista veljessotaa Suomessa.