Vien rucolan takaisin

Kari Enqvist yhdistää fysiikan, kirjallisuuden, historian ja filosofian maailmat kadehdittavan luontevasti.

Millaisia vaikutuksia talvirenkaiden käytöllä on Nobelin palkinnon jakamiseen? Mikä saa ihmisen valitsemaan ammatikseen juuri luonnontieteen? Kuinka Ludwig Wittgensteinia ja Samule Beckettiä luetaan hiukkastutkijan silmin?

Esseekokoelmassaan Enqvist muun muassa paljastaa ruotsalaisten vieneen kunnian ylimääräisten ulottuvuuksien keksimisestä, ottaa kantaa kosmologian hyödyllisyyteen ja muistelee keksineensä yo-kirjoitusten reaalikokeessa ikiliikkujan. Enqvist avartaa lukijan sivistystä myös lempeällä sarkasmillaan ja villeillä ajatusleikeillä: millaisessa maailmassa oikein eläisimme, jos Einstein ei olisikaan keksinyt suhteellisuusteoriaa? Kaiken tämän ohella Enqvist vastaa aiempien kirjoitustensa herättämään vilkkaaseen keskusteluun tietoisuuden ja maailmankaikkeuden suhteesta sekä valottaa omaa henkilöhistoriaansa. Ja kun fyysikko lähtee viemään rucolansiemeniä takaisin niiden syntysijoille, matka päättyykin Ranskan Rivieralle. Kuinka ihmeessä?