Varjo on valo

Kesäkukat eivät saaneet sinä vuonna väriä
Vain muovikukat hehkuivat autiotalojen ikkunoissa

Miika Nuutisen neljäs runokokoelma käsittelee sotaa erilaisten minähahmojen kautta. Joku odottaa lastaan kotiin, toinen tähtää vihollista ja painaa liipasinta. Talot jäävät tyhjiksi, keväällä ruumiista kasvaa elämää. Toisaalla ihmiset katsovat uutisia, kyllästyvät, vaihtavat kanavaa.

Miika Nuutinen on runoilija ja sirkustaiteilija. Hän ei ole koskaan ollut sodassa eikä tiedä siitä mitään. Silti hän kirjoitti tämän teoksen.