Valkoisten vankina

Pekka Railon päiväkirja välittää lukijalle pahamaineisen punavankileirin tunnelmat karun realistisesti. Miten tällainen vankien kohtelu oli mahdollista nuoressa sivistysvaltiossa nimeltä Suomi?

Ammattinsa vuoksi leirin eliittivankeihin kuulunut apteekkari, sanomalehtimies Pekka Railo kertoo paitsi leiriolosuhteista, myös omasta elämästään ennen punavankiaikaa. Myöhemmin kansanedustajaksi ja jopa Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksikin kohonnut Railo nojaa tekstissään sekä omiin silminnäkijäkokemuksiinsa että leiriltä salakuljetettuihin sairas- ja kuolintilastoihin.

Tammisaaren piikkilangoin aidatulle kasarmialueelle oli suljettu yli 8 500 punavankia puutteellisen vesi- ja ruokahuollon varaan. Railo näki satojen miesten kuoleman. Niukka ravinto, basilleja vilisevä helteinen leiri ja epäinhimillinen kohtelu koituivat useimpien kohtaloksi, vaikka Railo yritti auttaa ja lääkitä heitä yhdessä leirin lääkärin kanssa. Moni vanki myös vietiin leiriltä suoraan teloitettavaksi.

Pitkään Työväen arkistossa pölyttymässä ollut käsikirjoitus pääsee vihdoin päivänvaloon. Railo tarjosi materiaalia suomalaiselle kustantajalle 50-luvun lopulla, mutta vielä silloin se oli poliittisesti liian arkaluontoista julkaistavaksi.