Työarjen estetiikka – virittäydy ilolle ja ihmeille työssä

Uutuuskirja käsittelee yllättävää aihetta: Näin parannat työhyvinvointia arjen estetiikalla


Lähes joka viides suomalainen kärsii huomattavasta stressistä, jolle tyypillistä on avuttomuuden ja hallinnan menettämisen tunne. Vuoden 2023 lopussa Suomessa joka neljäs on joko työuupumusriskissä tai työuupunut. Samaan aikaan olemme tottuneet ratkaisemaan työelämämme haasteita järjellä ja faktoilla, mutta jättäneet hyödyntämättä aistiviisauden ja kauneuden työhyvinvoinnin lähteenä. Tutkimusten mukaan lisäämme henkistä, kognitiivista ja sosiaalista hyvinvointia ymmärtämällä enemmän aistienvälisestä vaikutuksesta ja arjen pienillä teoilla.

Uutuuskirja: ”Työarjen estetiikka - virittäydy ilolle ja ihmeille työssä” tarjoaa lukijalle tutkittua tietoa, käytännön esimerkkejä sekä harjoituksia työarjen estetiikasta. Työarjenestetiikassa on kyse ennen kaikkea näkökulmasta, jolloin virittäydymme aistien avulla huomaamaan tavallisessa erityistä. Kirja on tiekartta kohti työelämää, jossa maanantai on ihmeitä täynnä, eivätkä aikaansaaminen ja ilo sulje toisiaan pois.

Tietokirjaan haastateltiin 21 eri alan osaajaa (mm. rekkakuski, poromies, siivoja, kokki, muotoilija, lähiliikennekonduktööri, rikosasianajaja, opettaja, stylisti, arkkitehti jne.). Tutkimustyön tuloksena tunnistettiin 12 työarjen kauneusrutiinia (työaamun aloitus, pukeutuminen, työmatkat, työnteonpaikan vaihtaminen, oman työtilan tuunaus, työvälineet, tauot, ruokailu, työympäristön systemaattinen havainnointi, hiljaisuuden vaaliminen, palaverit sekä siivous ja järjestäminen). Työarjen kauneusrutiinit ovat parhaimmillaan helppoja ja edullisia sekä kaikille saatavilla olevia tapoja tuottaa työhyvinvointia. Esimerkiksi eräässä ruokakaupassa kauppias rakensi eurolavoista ja värikkäistä muhkeista tyynyistä suloisen taukosopen työntekijöidensä kanssa. Taukotilasta tuli kaikkien työntekijöiden suosikkipaikka. Vastaavasti lähiliikennekonduktööri ikuisti juna-asemia kamerallaan saaden työkaverinsa näkemään kauneutta myös Tapanilan juna-aseman kaltaisissa paikoissa, joissa VR:läisillä oli rankkoja muistoja.