Tarinoita kurjesta

Luontokuvaaja-kalastaja Ari Valkolan kiinnostus 'Melkein ihmisen kokoiseen lintuun'on peräisin nuoruudesta. Se on johtanut vuosikymmeniksi valokuvaamaan ja elokuvaamaan Merenkurkun saariston kurkien keväisiä onnenhetkiä, reviirikiistoja, kalastusta puroilla merikotkien seurassa. Syksyn kuvauspaikka on ollut soistuva lampi, jonne rannikon puiduilla pelloilla aterioivat kurjet lentävät iltaisin yöpymään.

Eräänä keväänä kurjenhuudon kantaman etäisyydellä Valkolan kotitalon pihamaalta olevalle suolle jäi pesimään kurkipari. Seitsemän vuoden aikana hän tarkkaili ja valokuvasi tapahtumia kurkien paluusta huhtikuussa niiden poikasten kasvamiseen elokuussa lentokykyiseksi.

Pieni suolaikku antoi hänelle tilaisuuden lähikuvien saamisen kurkien perhe-elämästä. Enää se ei onnistuisi, sillä näkösuojana ja piilopaikkana ollut reunakuusikko on vain muisto.