Synnöve

Kuisma ei koskaan päässyt suksilleen. Hän vilkaisi vielä kerran taakseen ja kauhu jäykisti hänen jalkansa. Kelkan satulassa istui hahmo, joka muistutti sutta!

Miehen suu avautui kauhunhuutoon, kun kelkka pysähtyi ja suuri karvainen hahmo pusersi hänet alleen. Hetken kuului rutisevaa ääntä ja maiskutusta. Ukkonen jyrähti vielä kerran ja vaikeni sitten tyystin. Pilvetkin hälvenivät.

Toinen hahmoista kohottautui tuokion kuluttua jaloilleen. Se suoristautui ja nosti päänsä kohti kuuta. Selkäpiitä karmiva ulvonta kiiri pakkasyöhön. Rannimmaisen Sotatunturin suunnasta kuului vastaus. Kohta sieltä tultaisiin pitoihin Karvalakin alta paljastui ihmisen naama ja vapisevat käpälät saivat käsien muodon. Oivo pyyhkäisi kämmenselällään suupieliään ja katsoi kauhuissaan veristä viirua kämmenselässä.

-Voi helvetin kuustoistha Taas SE tapahtui

Kuin unessa Oivo käynnisti kelkan ja ajaa surautti keskemmälle aukeaa. Kelkan pysäytettyään hän sytytti vapisevin käsin tupakan ja veteli henkisavuja kiihkein vedoin.

-Miksi mie lähin jouluaattona Korvatunturhin seithale?

Seppo Kämäräinen on julkaissut aiemmin mm. romaanit Tarkastaja Brygner Brysselistä (2013) ja Tungettelija (2014)