Sitten yhtäkkiä aloin puhua

Aleksis Kiven kadun kirpputorin ihmisten aistimista erikoistalousalueella,
ota aistija kutsuu Nostriliksi, sieraimeksi. Kirpputorilla ei tarvitse antaa kuitteja,
sinne virtaa kaikenkokoista väkeä. Se on monille elämä, mutta mikään ei ole varman
pituista, jatkuva alennusmyynti pitää alennusta vielä alennetun hinnan jälkeenkin. Teos
on proosadokumentti keskusteluista arjessa ja ajassa, joka tapahtuu nykyhetken armoilla - ja pian ei helsinkiläistä kirpputoriväkeä yhdistä enää toisiinsa mikään, seutu hiljenee ja taru on lopussa.