Pohjalta ponnistaen

Sota on lopultakin ohi, ja eletään vimmaista jälleenrakennusaikaa. Kansakuntaa yhdistää vahva halu nousta jaloilleen. Mutta Kalle saa karvaasti kokea, että ilmapiiri on muuttunut. Sodan käyneet miehet eivät enää olekaan sankareita, vaan elävä muisto ajasta, joka halutaan unohtaa mahdollisimman nopeasti.

Kallea riivaa hurja halu päästä elämässä eteenpäin viiden hukkaan heitetyn vuoden jälkeen. Hän tekee työtä aamusta iltamyöhään, vaikka selässä olevat sotahaavat hiertyvät mottimetsässä verille. Iltaisin Kalle puurtaa työväenopiston kurssilla ja sorvaa rakkauskertomuksia oululaisiin lukemistoihin. Mutta tällä kertaa mies ylittää voimansa. Isän sairauden varjo osuu lopulta myös Kalleen, musertavalla voimalla. Uusi alku on mahdollinen vasta romahduksen jälkeen.