Periferia

Kivisen luutarhan kasvottomat asukkaat
ikuisuuden portinvartijat
marssivat vasten aikaa

Liikkumatta hiljaisina kutsuvat juhlaan

Täällä kivettyneet varjot ovat kuin
tikareita päivän rinnassa

Jäätyneet puut tuulessa hiljaa humisevat
vainajain kuiskintaa

Ja kiven ottanut nimi
ojentaa maljan