Pelitaiteen manifesti

Miksi Dark Souls vetää puoleensa miljoonia pelaajia? Miten Grand Theft Auto koettelee moraalia? Mitä pelit kertovat meille maailmasta?

Digitaalisia pelejä kritisoidaan viihteellisyydestä ja kaupallisuudesta, mutta niillä on oma vahva taiteellinen ulottuvuutensa. Pelaaja itkee, nauraa, suuttuu ja liikuttuu tehdessään valintoja pelin mikrokosmoksessa. Parhaimmillaan pelit saavat pelaajan myös kyseenalaistamaan, kysymään ja ottamaan kantaa.

Pelitaiteen manifesti esittelee pelien maailmaa mukaansatempaavasti mutta astetta syvällisemmin, ravistellen vallitsevia asenteita. Teos pohtii pelien asemaa seitsemän vanhemman taiteen perillisenä. Kirjallisuus, teatteri, kuvanveisto, maalaustaide, musiikki, arkkitehtuuri ja elokuva yhdistyvät peleissä uudeksi taiteen muodoksi, jossa kokemus ja merkitykset syntyvät oman toiminnan myötä. Miksi tätä pelien ominta voimavaraa ei ole kehitetty täyteen mittaan?

Vastausta etsittäessä kuljetaan Pongin ja Tetriksen yksinkertaisesta kauneudesta Civilizationin strategiallisuuteen ja merkkiteos Witcherin monisävyiseen kerrontaan. Teos avaa pelien maailmaa runsailla digitaalisten pelien historiasta poimituilla esimerkeillä. Se sopii innoittajaksi niin pelaajille ja pelinkehittäjille kuin kaikille kulttuurista ja taiteesta kiinnostuneille.