Olipa herkullista

Tämä ei ole romaani eikä elämäkerta. Tämä on kertomus todellisista tapahtumista, ilman ”lapin lisää”, joiden läpi kirjan päähenkilö on kulkenut, ja kertomus ihmisistä, joiden yhteydessä hän on lyhyemmän tai pidemmän ajan elänyt. Tapahtumat ovat olleet mielenkiintoisia, hupaisia, jännittäviä ja jopa hätkähdyttäviä. Hätkähdyttäviä, kun yliluonnollinen maailma on koskettanut ihmistä, muuttaen hänet sisimmältään kokonaan uudeksi, ja melkein kuin kädestä pitäen johdattanut kymmenien vuosien aikana turvallisesti vaikeidenkin elämänvaiheiden läpi. Matka on kulkenut, paitsi Suomen eri paikkakunnilla, myös ulkomailla, Thaimaassa, Australiassa, Papua New Guinealla, Japanissa… niistä muutaman mainitakseni. Monet matkan aikana tavatuista ihmisistä ovat olleet hyvin harvinaislaatuisia persoonallisuuksia. Löytyypä joukosta yksi ministerikin. Kirjan nimi ”Olipa herkullista” ei merkitse sitä ettei sieltä myös ”myrkyllistä” löytyisi, mutta sitäkin tarvitaan, että elämästä tulisi tosi herkullista. Kaiken ”herkullisuuden” koristeena on vaimo, Terttu, joka on tukensa antanut niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Sokerina pohjalla ovat tytär, Tuija, ja hänen lapsensa, Niina ja Perttu, sekä heidän lapsensa, Valtteri, Miro ja Roni.
Kannessa olevat kuvat on otettu noin kuudenkymmenen vuoden välein. Siihen väliin sijoittuu kirjan tapahtumat.