Nauravat vainajat

Costabravalaisesta rannikkokylästä löytyy kolme ulkomaista vainajaa, jotka ovat punaisia kuin ravut ja joiden kasvoilla väikkyy selittämättömän autuas hymy. Kansalliskaartin kersantti Rafael Corralesille jutussa ei ole mitään ihmeellistä: meduusojen tekosia, ulkomaalaisten herkkä iho ei ole kestänyt myrkkyä, joille paikallisten paksu nahka on immuuni.

Mutta komisario Sakamura, Interpolin kylään lähettämä kunnianarvoisa japanilainen zenmestari epäilee, että jutussa piilee muutakin, ja hän on oikeassa. Miksi muuten Katalonian paikallisjohtaja yrittäisi ilmavaivojensa lomassa häiritä Sakamuran ja Corralesin tutkimuksia? Hän jopa lähettää uhkein eroottisin asein varustetun agentti 69:n sekoittamaan terävän japanilaiskomisarion pasmoja.

Samaan aikaan Madrizin keskushallinnon johtaja pääministeri Paquito alkaa epäillä, että "jokin tuoksahtaa Kataloniassa". Baskimaan johtaja tietää, että niin todellakin on, mutta pitää tiedon omanaan sillä seurauksella, että baskilaisten Nimettömien iskuryhmä saa aikaiseksi ennennäkemättömän kansallisen hätätilan ja jopa maan jatkuvasti kiihtyvä talouskriisi jää taka-alalle.

Lopulta maan hallitus menettää sosialistiset hermonsa ja luikkii hakemaan apua Espanjan sapekkaalta kuningattarelta Eusebia I:ltä, joka on saanut kansakunnan huomaansa sen jälkeen kun don Felipe luopui kruunusta antautuakseen laulaja-lauluntekijän uralle.

Vain komisario Sakamura, kersantti Cabo ja agentti 69 pysyvät oikeilla jäljillä ja voivat palauttaa rauhan oireilevaan "olemattomaan Espanjaan".