Nainen rannalla

Kaikkialla oli vain pimeyttä ja pelkoa... Helena ei jaksanut enää taistella. Hän antoi kylmän veden vetää hänet syvemmälle, antautui sen vietäväksi. Hän ei kuullut enää kumppaneidensa avunhuutoja, ei tuntenut tuskaa ja kauhua... Ja sitten hän näki edessään enkelin. Tummatukkaisen, komean enkelin, jolla oli jäänsiniset silmät. Hän tunsi olevansa vihdoinkin turvassa.

Helena heräsi hätkähtäen suuressa, lämpimässä sängyssä. Tuttu pakokauhu täytti hänet. Hän ei voisi jäädä tänne, hänen täytyi jatkaa epätoivoista pakoaan. Paholainen oli hänen kintereillään, eikä edes hänen pelastava enkelinsä, lordi Guy Varington, pystyisi suojelemaan häntä mieheltä, joka ei ilman taistelua luopuisi siitä, mitä piti omanaan...