Mielen pyörteitä

Runot tulevat omia teitään,yön pimeydessä
aamun kajossa,kesän kiihkossa ja talven unisuudessa
lupaa kysymättä.
Itkien, nauraen ja ilkkuen.

Merta ikävä,meri minussa
laineet tavoittavat mielen, ajatuksen
kaukainen kohina kuuluu
liikenteen rytmissä
auringonlaskuissa
milloin meren syliin kuivan maan kulkija