Matalammalta

Sylisi avautui auringossa
ihan yksin
sinut ihailen.

Iltatähti vannoi palavan sateen
taivaalle, ilman minua
olet kuollut.

Kuinka veljekset, eivät valjasta, vihasta ota yhteen,
ilman ukkosta ilman?

He ottavat sydämet yksin, näistä
taistelu on, luottamuksen arvoinen.

Sinä, johon rakkaus, pukeutuu mallas kankaalle.
Kesän ikuistan, sadetan.