Mahdatko muistaa

Mahdatko muistaa sanoittaa ja kuvittaa kahden samaa ikävaihetta elävän naisen tuntoja, tunteita ja tunnemuistoja. Runot puhuvat rakkaudesta, surusta, peloista, arjen iloisista ja vaikeista asioista. Tummat sävyt ovat osa elämän jatkuvaa kiertokulkua. Niitä vasten piirtyvät voimallisina sanojen ja kuvien kirkkaat värit. Teosta on kirjoitettu nauraen ja itkien, ystävyyttä vahvistaen ja elämää jakaen.