Lettipäinen lehmipiika

Koti on ikivanhan männyn alla. Tuuli kiertää ukkopuun oksissa ja mustarastas saattaa laulaa. Saunan tuoksu leijuu lauantai-iltaan. Navetalla viipyy yhä lehmien muisto ajalta, jolloin oli noustava varhain ja sytytettävä öljylamppu. Tämä ei ole mikään prinsessasatu. Vanhat tarinat yli sadan vuoden takaa heräävät henkiin. Suomi itsenäistyi, kartanon torpassa uurastettiin pitkiä päiviä, lehmät laidunsivat maailman menosta piittaamatta. Tsaarin ajoista hypätään 50-luvulle, jolloin katsellaan lettipäisen pikkutytön kujeita samaisen maalaistalon pihapiirissä. Jos aika kävi pitkäksi saattoi suunnitella purjehdusretkeä siankaukalolla tai paistaa variksenraatoja salaa viritetyllä nuotiolla.