Laulu rohkeudesta

Laulu rohkeudesta

Muistan jotakin. Niin minäkin! voisivat Anne ja Christian sanoa omasta tarinastaan, jos se olisi totta. Casiman pikkiriikkinen kylä on kuitenkin nököttänyt Breggiajoen rinteellä, 618 metriä merenpinnan yläpuolella, keskiajalta asti. Kylä on Sveitsiä mutta kurkistelee uteliaana Italian puolelle. Laaksossa kaikuvat kirkonkellot ja postiautojen torvet, aasit kiljuvat, lehmän- ja vuohenkellot kilkattavat ja linnut laulavat omiaan. Pilvet, sateet, ukkoset, sumut ja paisteet vuorottelevat päivittäin. Kylmällä piiput savuavat kilpaa. Polut kiipeilevät ylös ja alas vuorille ja kylästä toiseen, ja vanhat sillat ylittävät alati virtaavan joen. Casimassa Christian odottaa Annea.

Suomalainen Anne tapasi sveitsinranskaa puhuvan Christianin Genevenjärven rannalla ihanana ensimmäisenä Interrail-kesänä 1972. Englanninkieliset rock-laulut, Puccinin oopperat, puutyöt ja ristipistot olivat heidän elämäänsä, samoin kävelyt luonnossa, läheiset ihmiset kuin myös pitkät yksinäisyydet. Tämä on heidän tarinansa - haipuvia häivähdyksiä siitä, mikä oli tärkeää tai jäi mieleen matkalla Espoosta Geneveen ja Ticinoon Kalifornian kautta. Lennä mukaan!