Laula, pajulintu

ilta

naavapartainen kelo
aikaa uhmaten katsoo
ylös, harmajin kasvoin
suoaavan yli

arkiviidakon rosot
kivet kolot polulla
horjahtelen eteenpäin
etsin jotakin

hiljaisuuden sylissä
metsän varjohämyssä
löytyy rauha sisimpään
matkalla minuun