Kutsetin kainalossa

Pankakoski on ollut jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien hyvin voimakkaasti teollisuudesta elävä kyläyhteisö. Ruukin patruuna ja myöhemmin tehtaan johto ja omistajat ovat olleet kylän elämässä mukana tiiviisti. Joskus yhteiselämä on koettu ahdistavaksi, mutta olojen vakiinnuttua yhteistyö oli pääosin hedelmällistä ja se toi turvaa ja vaurautta myös ympäröiville alueille. Pankakoski oli veturina Pielisjärven kunnan kehityksessä.
Toiveet vielä suuremmalle teolliselle kehitykselle elivät voimakkaina niin Enso-Gutzeitin kuin tehtaan työntekijöidenkin keskuudessa, mutta toiveissa olleen sellutehdashankkeen vastustajat olivat liian hyvin järjestäytyneitä, voimakastahtoisia ja vaikutusvaltaisia. Sellutehdasta ei rakennettu Pankakoskelle pitkälti alue- ja puoluepoliittisin perustein.
Kun muutokset Enso-Gutzeit-emoyhtiön johdossa sattuivat juuri sellutehdashankkeen päätösvaiheeseen, oli Pankakosken tyytyminen pienempiin investointeihin. Kaikesta tuosta huolimatta tehdas kehitti vuosien mittaan toimintaansa ja lopulta sekä tehdas, että tehtaan työntekijät saivat korkeasuhdanteesta oman osansa.
Vuodet vierivät, kylä kuihtui väen vanhetessa ja palvelujen vähetessä ja tehdas toimi pahasti yskähdellen. Jotkut vahingoniloiset ehtivät
jo lausua Pankakosken tehtaalle muistosanatkin, mutta se oli selvästikin hätiköityjen johtopäätösten mukanaan tuomaa harhaa. Vielä tänäkin päivänä kahlitun kosken kupeella koneet jylisevät, tehtaassa valmistetaan asiakkaille räätälöityjä erikoiskartonkeja ympäri maailmaa. Tehdas on ymmärtänyt erikoistumisen mukanaan tuomat edut ja pysynyt sen takia edelläkävijänä kehityksen kyydissä mukana. Samankaltainen selviytymisstrategia on havaittavissa myös kylän asukkaiden keskuudessa. Yritteliäisyydellä ja tiiviillä yhteistyöllä kylä on pysynyt elinvoimaisena, vaikka välillä on ollut heikompiakin aikoja. Vielä ei ole aika sammuttaa valoja.