Kultaiset hiekat, kiviset rannat

Seiskarin saaren tarina on kertomus pienestä Suomenlahden itäisimmästä saaresta historian melskeissä, melkein niiden keskiössä. Se on epätodennäköinen tarina siitä, kuinka kivisestä mutta kauniista pikkusaaresta tuli Suomen tiheimmin asuttu
kunta. Kuinka ympäröivä meri ja sen rannoilta eri vaikutteet Suomen Karjalasta, Inkeristä ja Pietarista muovasivat ainutlaatuisen saarelaiskulttuurin. Tuo elämäntapa joutui kriisiin, kun elinkeinot kärsivät rajusti itärajan sulkeuduttua vuonna 1920.
Viimeiset vuosikymmenet olivat taistelua kieltolain melskeissä, mutta myös aurinkoisia kesiä matkailijoiden löydettyä saaren vaikuttavat hiekkarannat. Lopulta elämä romahti, ja sota ajoi
saarelaiset evakkoon.

Kirja kokoaa yhteen Seiskarin ihmisten historian, joka ansaitsee tulla kerrotuksi yksiin kansiin tiivistäen. Kirja kuvaa seiskarilaisten kamppailua meren armoilla, mutta samalla siitä hyötyen. Se on Seiskarin ja seiskarilaisten tarina.

Kirjottaja Harri Eskola on seiskarilaisten vanhempien jälkeläinen. Hänen entinen kotisaarensa on Kotkassa, nykyinen asuinpaikka Espoossa. Suvun merenkulkuperinne jatkui hetken opintojen valinnassa - hän on koulutukseltaan laivanrakennuksen diplomi-insinööri.