Kuhnurien kerho

Tuhon kirjoitus on fragmenteista koostuva teos, ja sen fragmenttien lomassa kirjoittuu ja pyyhkiytyy pois fragmentaarinen, siis se, mikä ajattelussa itsessään säilyy katkonaisena ja keskeneräisenä. Tuho on tiedon ja ajattelun, subjektin ja yhteisön ykseyden mahdottomuutta, ulkopuoli, joka on olemassa jo ennen kaikkea sisäisyyttä ja ulkoisuutta, häilyvä nimi sille, mikä kaikesta läsnäolosta, nykyisyydestä ja ilmenevästä jää yli. Se edustaa äärimmäistä haastetta ajattelulle, pysyttelyä ajattelun ja kielen itsensä äärirajoilla, siellä missä ajatteleva subjekti alkaa hämärtyä ja kadota. Se on altistumista kielen omalakisuudelle ja epäinhimillisyydelle, jokaisen teoksen ja diskurssin poissaololle, kosmisesta järjestyksestä irrallaan olevalle yölle vailla pimeyttä ja tähtiä.