Kosteutta, puuta ja vallankäyttöä

Teos kuvaa Oulun kaupungin julkisen tilan kehittymistä kaupungin alkuvaiheista 1600-luvulta aina 1820-luvulle saakka, jolloin kaupunkitilaan tehtiin suuria muutoksia tuhoisan kaupunkipalon ja sitä seuranneen uudelleenrakentamisen myötä. Kaupungin julkista tilaa kirkkomaata ja kirkkoa, katuja, viemäreitä, kaupungissa sijainneita kosteita alueita, toreja, satamaa ja kaupungin rajat muodostanutta tulliaitaa käsitellään pääosin 2000-luvun valtakunnallisestikin runsaan kaupunkiarkeologisen kaivaustoiminnan paljastaman lähdeaineiston kautta. Historiallisina lähteinä toimivat kaupungin kartografiset lähteet, eli kaupunkimittaukset ja -suunnitelmat sekä aikalaiskuvaukset. Tutkimus selvittää vallankäytön, sosiaalisen muistin ja tilan kokemusten kautta julkiseen kaupunkitilaan sekä julkisen ja yksityisen tilan rajaan liittyviä kysymyksiä.