Kosmoksen kukka

KOSMOKSEN KUKKA on kuin poeettinen planetaario, jossa tähdistä tuotu mystinen melodia venyttää todellisuuden rajoja. Se juottaa lukijalleen modernin runouden rintamaitoa, ja avaa oven tuntemattomaan. Käsitteet kuljettavat sieltä missä ”sitruunat salaa kirpeytensä keltaisin tuoksuin”, sinne missä maailmalliset merkitykset hajotetaan, kun ”naamioiden nollapisteessä neulotaan tasavertaisten tilkkutäkkiä”.
Runot ja kysymykset iskevät satiirinomaisia kipinöitään materiaalisen maailman puolustuskyvyttömille paradokseille. Kerroksellinen kieli kutoo fantastisen fuusion pinnallisuuden pimeästä aineesta ja ikuisuuden ideamaailmoista.
Sisältö avautuu kuin kosminen installaatio - jokainen runo on tähti, ja niistä lukija saa oman mielikuvituksensa valolla yhdistää ainutlaatuisen
kuvionsa.

Rakkautesi on runoutta, jonka reittilento laskeutui kielelleni, valat kynttilääni uskolliseksi uhriksi liekkinsä alle, yksisarvisen tavoin silmäsi juoksee tähtiradallani, taivaitten tähkäpäin tuikit tähtipölyä teilleni

KOSMOKSEN KUKAN yllä sykkii universaalin rakkauden näkymätön sädekehä - se vetää puoleensa kuin painovoima, pyrkien yhdistämään
kaikki surujen maailman sirpaleiset sielut.