Kivipiirtäjä

Anna Kortelainen kertoo miehestä, jonka nimen harva tuntee. Graafikko Antti Niemisen elämäntarinaa kertoessaan hän jäljittää erään kulkutien sodasta ja menetyksestä kohti sopusointua ja onnea. Taiteilija Niemisen vaiheikas elämä alkoi kadonneessa saaristossa, Viipurinlahden Ravansaaressa. Lapsuudenmaisema nousi unikuvina hänen taiteeseensa vasta kun aika oli kypsä. Antin sota alkoi väestönsuojelussa 15-vuotiaana, jatkui 16-vuotiaana työvelvollisena, kunnes jouluna 1943 hän päätyi panssarintorjujana etulinjaan. Sodan jälkeen nuori evakkomies asettui Turkuun. Antin varhaisissa teoksissa näkyy työläisrealismi, ja työläinen hän oli: telakkaduunari, joka iltaisin kävi taidekoulua. Samalla kun Suomen olot tasaantuivat, Antin taide muuttui. Hän opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1940-luvun lopulla, kunnes uskaltautui vapaaksi taiteilijaksi. 1950-luvulla Antti tutustui Pariisiin ja päätyi kesällä 1967 New Yorkiin, joka muutti hänen elämänsä. Tässä kauniissa kirjassa Anna Kortelainen kertoo mitä löysi sukellettuaan Antti Niemisen elämään, sen tapahtumapaikkoihin ja Antin päiväkirjamerkintöihin. Hän kertoo riipaisevan evakkotarinan, henkeäsalpaavan sotakokemuksen, sodanjälkeisen ajan toipilastaipaleen sekä rakkaustarinan, joka lopulta vapauttaa suomalaisen miehen tekemään paremmin sitä mitä parhaiten osaa. Kirjan kuvat ovat Anna Kortelaisen valinta Antti Niemisen laajasta tuotannosta.