Kirjailen tuoheen

Sormeni sivelevät hellästi
hienoa valkoista pintaa,
tuntevat kohdat,
joista kirkkaat mahlapisarat
kevään auringossa kimaltelivat

pysähtyvät tummaan karheaan kohtaan
viivähtävät siinä
sen syvyydessä sykkii koivun elämä

teen tuohesta kanteleen
sen kumeat soinnit ja tähtikirkkaat
kuulethan ne

Kirjassa on muutamia karjalankielisiä
runoja ja kaksi itkuvirttä.