Käy matalalta myöhä syksyn valo

Mennyt kaukana poissa,
kuluneen kesän metelit.
Sen muisto kun uit joissa,
täysillä roolia vetelit

Niin kauan siitä silloin,
vielä lapsia olimme.
Rientää aatokset illoin,
kun taas syksyyn me tulimme.

On luonto karua, harmaa,
se mikä nähdä vain saamme.
Yksi kuitenkin varmaa
se yhä on isänmaamme.

Sitä nyt odottaa saa,
jäätyykö järvien pinta.
Saako lunta koko maa,
millainen on talven hinta.