Kansallisgalleria visuaalisen kulttuurimme rakentajana

Kansallisgallerian juuret ulottuvat aikaan, jolloin Suomen Taideyhdistys aloitti
toimintansa Helsingissä 1846. Taideyhdistyksen koulu- ja museotoimintojen
jatkajaksi tuli vuodesta 1939 Suomen taideakatemian säätiö. Kansallista
taidemuseotoimintaa ylläpidettiin säätiömuotoisena aina vuoteen 1990,
jolloin Valtion taidemuseo perustettiin valtakunnalliseksi kuvataiteen
keskusmuseoksi.

Taidemuseolle 1990- ja 2000-luku olivat vaativaa kasvun aikaa. Keskustaidemuseopäätös oli merkittävä myös rakennusinvestoinneille.
Sen kaksi ensimmäistä vuosikymmentä osuivat kuitenkin yhteiskunnallisen
murroksen aikaan. Virastomuoto ei käytännössä mahdollistanut riittävää
reagointikykyä nopeasti muuttuviin tilanteisiin eikä sallinut tarvittavan
rahoituspohjan laajentamista. Taidemuseon organisatorista ja oikeudellista
asemaa sekä rahoitusta haluttiin siten uudistaa.

Valtion taidemuseo muutettiin vuoden 2014 alusta julkisoikeudelliseksi
säätiöksi, ja sen nimeksi tuli paremmin tarkoitustaan vastaava
Kansallisgalleria. Sen toiminnan aloittamisesta on nyt kulunut runsaat
viisi vuotta. Kansallisgalleria halusi julkaista historiaansa ja toimintaansa
esittelevän kirjan Kansallisgalleria visuaalisen kulttuurimme rakentajana -
Keisariajan taide-elämästä nykypäivään. Teos kertoo Kansallisgallerian
kansallisesta tehtävästä Suomen arvokkaimman taidekokoelman haltijana ja
visuaalisen kulttuurin edistäjänä sekä tunnetuksi tekijänä.

Kansallisgalleriaan kuuluu kolme omassa rakennuksessa toimivaa museota: Ateneumin taidemuseo, Nykytaiteen museo Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo,
jotka ovat erikoistuneet kokoelmiensa mukaisesti. Tukipalveluina ovat
kokoelmahallintaosasto, joka huolehtii pääosin kokoelmien ylläpidosta ja
kokoelmahallinnasta, sekä talous- ja hallinto-osasto